Sitä uskontojen määrää...

Tämän kuukauden teksti käsittelee erästä äärimmäisen mielenkiintoista kysymystä, joka on varmasti mietityttänyt erittäin monia ihmisiä, minua ainakin. Kirjoitan tästä aiheesta erään inttikaverini innoittamana, joka kysyi tämän kiehtovan kysymyksen minulta, kun juttelimme henkeviä tupamme hiljaisuudessa, ja minusta näin hyvä kysymys ansaitsee vähintään yhden blogijulkaisun verran palstatilaa.

 

Noniin, kuten tekstin otsikkokin antaa jo odottaa, tämä mainio kysymys koskee uskontojen paljoutta. Kun maailmassa kerta on olemassa tuhansia ja tuhansia uskontoja ja uskomuksia, kuinka me voimme tietää, mikä niistä on Se Oikea? Tuntuu aivan älyttömältä, että joku väittää omaa uskontoaan totuudeksi, kun se on ristiriidassa tuhansien muiden uskomusten kanssa, eikö vain? Asiasta tekee erityisen hämmentävää se, että kaikki uskovat enemmän tai vähemmän olevansa oikeassa. Kukaan täysijärkinen ja itseään kunnioittava ihminen ei sano, että jonkun toisen uskonto on totta, mutta oma ei ole. Vai oletko kuullut jonkun sanovan: "Tiedän, että tämä uskonto on täysin potaskaa, mutta uskon siihen silti ihan täpöllä" ?

 

Hämmentävää on myös se fakta, että uskonnoissa on eroista huolimatta paljon yhtäläisyyksiä. Kristinuskon Kultaisen Säännön voi lukea myös Buddhan kirjoituksista ja juutalaisuuden yksijumalisuus muistuttaa erehdyttävästi islamia. Eikä pelkästään uskontojen yhtäläisyys hämmennä, vaan myös kaikenmaailman uskontojen alalajit ja haarat, kuten kristinuskon eri tunnustuskunnat ja kristillisvaikutteiset uskonnot kuten mormonismi ja Jehovan todistajat. Ensin pitäisi siis löytää oikea uskonto tuhansien muiden joukosta ja sitten vielä se oikea alalaji satojen muiden alalajien joukosta. Ei ihme, että inttikaverini on päätynyt miettimään, että onko tässä koko uskontotouhussa nyt mitään järkeä. Tilannehan muistuttaa erehdyttävästi neulan etsimistä heinäsuovasta, vai mitä?

 

Haluan kuitenkin erityisesti alleviivata erästä asiaa. Jokaisella ihmisellä on uskomuksia. Joku voi väittää, ettei usko mihinkään, mitä ei voi todistaa tieteen menetelmillä, mutta tässäkin on nähtävissä uskomus. Tälläinen henkilö uskoo, että ainoastaan tieteen menetelmillä todistetut asiat ovat uskottavia, mikä itsessään on jo uskomus, eikä tieteen menetelmillä todistettu fakta. Ihmiset joutuvat myös kehittämään mielessään uskomuksia asioihin, joihin tiede ei voi vielä vastata, mutta joihin ihminen ehdottomasti kaipaa vastauksen, kuten elämän tarkoitus, miksi olen täällä, mitä tapahtuu, kun kuolen jne. Jopa niillä ihmisillä, jotka eivät ole varmoja, mikä uskonto on totta ja mikä ei, on käsityksiä ja uskomuksia asioista. Heillä voi olla esimerkiksi sellainen uskomus kuin: "Emme voi olla koskaan varmoja, onko Jumala olemassa tai onko kuolemanjälkeistä elämää". Tuokin oli jo vankka uskomus.

 

Minusta on erittäin tervettä harrastaa uskontokriittisyyttä. Jos et ole varma uskomuksistasi, kannattaa A. perehtyä niihin entistä paremmin, B. koetella niitä ja C. keskustella niistä muiden kanssa, joilla on eriäviä mielipiteitä. Tämän prosessin jälkeen mitä ilmeisimmin olet joko varmempi uskomuksistasi tai epävarmempi. Jompi kumpi. Itse uskon erittäin vakaasti, että vilpittömällä tutkimisella ja asioiden koettelulla todella löytää ajan myötä vastauksia ja lopulta myös totuuden. Jos koet, ettei sinulla ole vielä syvää rauhaa ja varmuutta siitä, että uskomuksesi ovat todenperäisiä, jatka etsimistä ja tutkimista. Jatka jatka ja jatka. Olen varma, että kun tulet etsinnöissäsi lopulta totuuden kohdalle, saat asiasta täyden varmuuden. Totuus on jotakin, jota voi tutkia ja koetella sydämensä kyllyydestä uudestaan ja uudestaan, tarkemmin ja tarkemmin, eikä se näytä horjuvan millään lailla, koska se on...totuus. Oletko jo saanut tälläisen varmuuden? Oletko täysin vakuuttunut, että uskomuksesi ovat totta? Jos et, niin tutki tutkimasta päästyäsikin ja etsi yhä hanakammin.

 

Itselleni uskontojen valtava määrä ja niiden lukuisat yhtäläisyydet todistavat Jumalasta, eivätkä suinkaan saa minua epäilemään. Minulle tämä kertoo siitä, että jokainen maailman ihminen etsii yhteyttä Luojaansa ja kaipaa selityksiä asioille, joita ihmisjärki ei voi itsessään selvittää. Yhtäläisyydetkään eivät suinkaan hämmennä minua, vaan päinvastoin kuvastavat sitä, kuinka Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja antanut jokaiselle ihmiselle ymmärryksen hyvästä ja pahasta, jumallisista periaatteista. Miten muuten sellaiset kulttuurit, jotka eivät ole olleet tekemisissä keskenään, voivat vaalia samanlaisia asioita ja pitää samoja periaatteita hyvinä ja toisia pahoina? 

 

Olen täysin vakuuttunut kristinuskosta. Tähän minut on ajanut pitkäaikainen pohdiskelu ja etsiminen, henkilökohtaiset kokemukset Jumalan toiminnasta omassa elämässäni ja lukuisten läheisteni elämässä. Lisäksi Raamatun ilmoituksen ihmeellisyys saa minut lähes joka päivä vakuuttumaan Jumalasta ja rakastumaan Häneen enemmän. Tutkin ja koettelen uskontoani jatkuvasti ja olen aina valmis keskustelemaan niin ateistien, muslimien, hindujen, skientologien, Jehovan todistajien kuin kaikenmaailman uskovienkin kanssa. Nämä keskustelut ovat saaneet minut vakuuttumaan entisestään siitä, että Raamatun ilmoitus on Totista Totta. Kehoitan sinuakin, hyvä lukija, tutkimaan, etsimään, koettelemaan ja keskustelemaan asioista. Kyllä se Totuus sieltä selviää, kun vaan jaksaa etsiä!

 

Hulppean hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Maailmankuva

Meillä kaikilla on omia mielipiteitä ja näkemyksiä ympäröivästä maailmasta (tuliko shokkina?). Vuorostaan se, mitä tai miten ajattelemme, vaikuttaa siihen miten me käyttäydymme (taas shokki). Esimerkiksi, jos jollekin ihmiselle on tärkeää suojella luontoa, hän todennäköisesti tekee sellaisia valintoja, jotka edistävät luonnonsuojelua. Samoin tasa-arvon kannattaja pyrkii edistämään tasa-arvoa, vapauden kannattaja vapautta, simple. Tämän tekstini idea ei kuitenkaan ole ladella itsestäänselvyyksiä, vaan pyrkiä haastamaan periaatteitamme ja saada meidät miettimään, mihin periaatteemme ja näkemyksemme pohjautuvat.

On olemassa valtavan hienoja sanoja. Tasa-arvo, vapaus, oikeudenmukaisuus, veljeys ja niin edelleen. Kukapa ei haluaisi kannattaa näin mahtipontisia asioita? Kuitenkaan kristittyinä emme voi vain antaa sanojen kauniin kaiun ohjata käytöstämme, vaan kaikki tekemisemme ja näkemyksemme tulisi pohjautua Jumalan ilmoitukseen eli Raamattuun (toivottavasti tämä ei tullut shokkina). Emme voi vain sanoa: "Tää on mulle tärkee periaate, joten mä nyt vaan toimin näin, piste!" Sillä ei ole väliä, mikä periaate on meille tärkeä, vaan sillä mikä on Jumalalle tärkeää. Paras tapa ottaa selvää Jumalan periaatteista ja Hänen näkemyksistään onkin tutkia Raamattua ja erityisesti Jeesuksen elämää, sillä Hän näytti, kuinka Jumala haluaa meidän toimivan täällä maan päällä. Jos sanomme olevamme kristittyjä, maailmankuvamme pitäisi siis olla yhdenmukainen Jeesuksen maailmankuvan kanssa.

Mitä Jeesus sitten ajatteli asioista? On hämmästyttävää, että Jeesuksen opetukset, vaikka ovatkin 2000 vuotta vanhoja, toimivat täydellisesti meidän aikaamme ja kulttuuriimme tuotunakin. Niiden syvät jumalalliset periaatteet ja viisaudet eivät ole kärsineet inflaatiota historian saatossa, vaan ne ovat pistävän puhuttelevia ja huiman haastavia edelleenkin tämän päivän Suomessa. Jeesus ei todellakaan puhunut vain oman aikansa asioista kuten lampaista, toogista ja sandaaleista, vaan tismalleen samoista asioista kuin me, kuten: seksi, avioliitto, miehen ja naisen asema, homoseksuaalisuus, hallitus, verojenmaksaminen, sotiminen, tulevaisuuden suunnittelu, työssä käyminen, ihmisoikeudet, kansalaisvelvollisuudet, vähäisten tukeminen, raha, korruptio, oikeudenmukaisuus, arkihuolet, masennus, murehtiminen, ystävyys, perheen merkitys ja niin edelleen ja niin edelleen. Jos olet kristitty ja olet joskus miettinyt joitakin edellä mainituista asioista, niin kehotan sinua tutkimaan evankeliumeita ja ottamaan selvää, mitä Jeesus ajattelee näistä asioista.

Tässä tekstissä en erittele sen tarkemmin, mitä Jeesus on sanonut kyseisistä asioista, vaan haastan sinua ottamaan niistä selvää. Jos kuitenkin haluat kuulla aiheesta erittäin hyvää opetusta, suosittelen kuuntelemaan John Eldredgen podcasteja tästä aiheesta: 

http://ransomedheart.com/podcast

Harhaoppiako?

Keskustelin eilen illalla ystävieni kanssa melko pitkän tovin kotiseurakuntani kahviotilassa jumalanpalveluksen jälkeen. Siinä herkullisten metvurstisämpylöiden ja mehun äärellä vaihdoimme ajatuksia muun muassa harhaopista (varsin yleinen puheenaihe nuorten kesken). Keskustelu oli erittäin herkullinen ja mielenkiintoinen, ja se saikin minut miettimään asiaa niin paljon, että päätin kirjoittaa tämän blogitekstin. Toivottavasti sinäkin saat tästä paljon irti, vaikket pääsekään nauttimaan suussa sulavista metvurstisämpylöistä. Eli aiheena tällä kertaa: Mitä harhaoppi oikeastaan on ja kuinka siihen tulisi suhtautua?

 

Ensinnäkin on hyvä muistaa, että harhaoppi ei tarkoita muita uskontoja. Islam ei ole harhaoppi, scientologia ei ole harhaoppi, eivätkä mitkään muutkaan uskonnot ole harhaoppeja, mutta minkä tahansa uskonnon sisällä voi esiintyä harhaoppeja*. Harhaoppi on nimittäin vääristymä tietyn uskonnon todellisesta ja alkuperäisestä opista. Esimerkiksi kristinuskon yksi oppi on kolminaisuusoppi, joka tarkoittaa sitä, että on vain yksi Jumala, joka kuitenkin on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Harhaoppi tästä aiheesta taas voisi olla seuraavanlainen: On kolme Jumalaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Get it?

 

*Huom. Tässä tekstissä käsittelen ainoastaan kristinuskon sisällä esiintyviä harhaoppeja.

 

Metvurstisämpyläkeskustelussamme nousi esille eräs tärkeä huomio: harhaoppeja on eri tasoisia. Kaikki asiat, joita kutsumme harhaopiksi, eivät ole yhtä vakavia, eikä niihin siksi tule suhtautua samalla vakavuudella. Voisin asian selkeyttämisen vuoksi jakaa harhaopit vaikkapa kolmeen tasoon, A-taso, B-taso ja C-taso.

 

A-tason harhaoppi sotii uskonnon kulmakiviä eli kaikista tärkeimpiä totuuksia vastaan. Esimerkiksi edellä mainittu kolmijumalisuudenharha on tätä pahinta harhaoppitasoa. Muita vastaavia harhaoppeja voisi olla vaikka se, että Jeesus oli vain ja ainoastaan ihminen, tai ettei Hän noussut kuolleesta, vaan jäi hautaan, tai että ihminen voi teoillaan ansaita pelastuksen. Nämä ovat siis niitä The Harhaoppeja, joita yleensä tarkoitetaan, kun puhutaan harhaopeista.

 

B-tason harhaopit ovat kyllä vieraita Raamatun ilmoitukselle ja ne saattavat haitata kristityn uskon elämää, mutta eivät ole kuolettavan vakavia kuten A-tason harhaopit. Esimerkkejä: ainoastaan pastori, pappi, piispa tai joku muu vastaava voi suorittaa sakramentit (kaste, ehtoollinen) ja muut uskonnolliset toimitukset kuten synninpäästön. Neitsyt Marian fanittaminen. Kielillä puhuminen ilman tulkitsijaa. Ehtoollisviinin muuttuminen Kristuksen vereksi. Jeesuksen toisen tulemisen ajankohdan laskeminen/ennustaminen.

 

C-tason harhaoppeja tuskin voi edes kutsua harhaopeiksi. Ne ovat niitä lähes merkityksettömiä, korostuksellisia eroja ihmisten ja seurakuntien välillä kuten esimerkiksi: tulisiko naisten peittää päänsä jumalanpalveluksessa, voiko sähkörumpuja käyttää kirkkosalissa, tulisiko ehtoollisviinin olla alkoholitonta vai ei? Ja niin edelleen ja niin edelleen.

 

Jumala ilmoittaa Raamatun kautta erittäin selkeästi, että harhaoppeja vastaan tulee reagoida, ja voimakkaasti! Vanhan Testamentin Jumalan väkevät miehet ja naiset suorastaan sotivat kaikenlaisia harhaoppeja vastaan kuten uhrikukkuloita, Baalin palvontaa, Asera-paalujen pystyttämistä ja ynnä muuta vastaan. Uudessa Testamentissa Paavali tykittää valtavalla raivolla ja turhautumuksella alkuseurakunnassa esiintyvää judaismia vastaan (ks. esim. Paavalin Kirje Galatalaisille). Jeesus Kristuskin varoittaa fariseusten ja saddukeusten hapatteesta eli valheellisesta opetuksesta.    

 

Kuten sanottu, kaikentasoisiin harhaoppeihin tai "harhaoppeihin" ei tule reagoida samalla vakavuudella. Jos vaikka joku seurakuntasi jäsen opettaa, että Jeesus ei ole Jumala, tulee tähän puuttua välittömästi äärimmäisellä vakavuudella, sillä kyseinen opetus vie ihmisiä pois pelastuksen tieltä. Mutta jos joku ystäväsi taas on vakavasti sitä mieltä, että hiuksia ei saa missään nimessä värjätä, on paras reaktio tässä tapauksessa varmasti reagoimattomuus. On parempi olla puhumatta hiusten värjäämisestä kuin tulehduttaa ystävyyssuhde.

 

Melko usein, kun hyökkäät ihmisen periaatetta vastaan, hyökkäät samalla myös sinun ja kyseisen ihmisen suhdetta vastaan. Joskus, kun asia on vähäpätöinen, on tärkeämpää säilyttää suhde ja niellä omat hyvät argumentit kurkusta alas ja vain nyökytellä. Mutta silloin, kun on kyse elämän ja kuoleman kysymyksistä tai edes hiukan hiustenvärjäämistä tärkeämmistä asioista, tulee rohkeasti käydä harhaoppia vastaan (huom. ei ihmistä vastaan), vaikka se vahingoittaisikin yhteyttä ihmisiin.

 

Mistä sitten tiedämme, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä eivät? No lukemalla ja tutkimalla Raamattua tietenkin! Raamatussa tärkeimmät asiat on ilmoitettu moneen kertaan, niin selkeästi ja rautalangasta vääntäen, ettei vilpitön raamatunlukija voi niistä erehtyä. Ne on kerrottu vertauskuvin, ilmestyksin, profetioin, opetuksin, narratiivein ja runoin, niin että kaikki varmasti ymmärtävät. Semi-tärkeille asioille kuten armolahjojen käyttöön seurakunnan kokouksissa ei anneta paljoa palstatilaa. Turhia asioita ei taas mainita lainkaan. Tämä on toki taas niitä kuuluisia nyrkkisääntöjä, eli ei välttämättä päde kaikkiin tapauksiin.

 

Joka tapauksessa Raamattu on ainoa lähde, joka voi paljastaa harhaopin. Emme voi luottaa tuntemuksiimme tai mututuntumiin, vaan meidän pitää heijastaa kaikki kuulemamme opit ja periaatteet Raamatun opetukseen ja arvioida niitä Jumalan Sanan valossa.

 

Luetaan siis Raamattua ja ollaan valppaita, muttei kuitenkaan viilata pilkkua turhaan.

Eli intin termein: "Ollaan särmästi, mutta ei perseillä!"

 

 

"Jotta he yhtä olisivat"

Yksi raamatun tunnetuimmista ja lainatuimmista rukouksista on Jeesuksen ylipapillinen rukous eli jäähyväisrukous, jonka hän rukoili juuri ennen vangitsemistaan (Joh. 16). Tässä rukouksessa Jeesus muun muassa pyysi Isältä, että opetuslapset olisivat keskenään samalla tavalla yhtä kuin Jeesus ja Isä ovat yhtä. Tämä tarkoittaa aivan käsittämättömän valtavaa yhteyttä, jossa jaetaan KAIKKI ja ollaan täydellisessä rakkaudessa ja sovussa toisten kanssa (melkoinen pyyntö...)

Opetuslapset muodostivat tuon ajan kristillisen seurakunnan, josta voimmekin päätellä, että Jeesus tarkoitti rukouksellaan ei vain opetuslapsia, vaan koko globaalia seurakuntaa silloin ja kaikkina aikoina sen jälkeen. Eli Jeesus rukoili myös meidän puolestamme - hän rukoili että me nykyajan suomalaiset uskovat voisimme olla yhtä samalla ihmeellisellä tavalla kuin Jeesus ja Isä ovat yhtä.

Asiahan kuulostaa vallan yksinkertaiselta. Ollaan vaan kaikki uskovat yhtä niin homma skulaa moitteettomasti...eiks nii? Ikävä kyllä, asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Raamattu nimittäin moneen kertaan varoittaa meitä kaveraamasta tiettyjen ihmisten kanssa, mistä päästäänkin tekstini pääsanomaan: Mistä tietää kenen kanssa olla yhtä ja kenen kanssa ei?

"...jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan." (1. Kor. 5:11)

"Jos joku ei alistu siihen, mitä olemme tässä kirjeessä sanoneet, antakaa hänelle opetus älkääkä olko hänen kanssaan tekemisissä. " (2. Tess. 3:14)

Yllä on kaksi pätkää Paavalin kirjoittamista kirjeistä, joissa molemmissa hän varoittaa meitä sellaisista kristityistä, jotka eivät elä Jumalan tahdon mukaista elämää, eivätkä seuraa apostolista opetusta. Tässä onkin tärkeä muistaa, että Uusi Testamentti ei missään kohtaa kehoita meitä pitämään pesäeroa uskosta osattomiin * (kunhan emme luovu Jumalan periaatteista), vaan niihin, jotka väittävät olevansa Jumalan omia, mutta teoillaan ja asenteillaan sotivat Jumalan Sanaa vastaan. Jeesuskin osoitti suurta armoa ja lempeyttä "räikeitä" syntisiä kohtaan, kun taas monet fariseukset ja lainoppineet saivat kuulla kunniansa Jeesuksen suusta ja vitsasta. Kunpa uskovat lopettaisivat maailman tuomitsemisen! Motiivina Jeesuksella oli kuitenkin aina rakkaus - hän halusi, että Jumalan Sanasta vieraantuneet fariseukset kääntyisivät pahoilta teiltään ja etsisivät aidosti Jumalaa. Sama motiivi tulisi meilläkin olla, jos joskus päätämme harjoittaa kirkkokuria jotakuta kristittyä kohtaan.

*Huom! Raamattu kuitenkin varoittaa meitä menemästä naimisiin uskosta osattomien kanssa.

Missä siis menee raja? Miten tiedämme, milloin kristitty on siirtynyt tavanomaisesta ihmisluontoon kuuluvasta lankeilusta sellaiselle tielle, että meidän tulisi karttaa häntä? Jotkin tapaukset ainakin ovat aivan päivänselviä. Emme esimerkiksi voi harjoittaa uskovien yhteyttä mormonien kanssa, sillä heidän oppinsa sotii monia kristinuskon peruspilareita vastaan. Samaa pätee kaiken maailman New Age kristinuskoon, henkilöpalvontalahkoihin ja muihin, jotka poikkeavat raamatun perustavaa laatua olevista opetuksista. Mutta mikä tekee asiasta vaikean on ns. mitättömiltä kuulostavat asiat kuten:

• vauvakaste VS uskovien kaste
• naiset peittävät päänsä jumalanpalveluksissa VS eivät peitä
• verta saa syödä VS ei saa
• papin tärkeys VS yleinen pappeus

Kristillinen seurakunta on täynnä erilaisia ihmisiä (yllätys!), joilla kaikilla on omat painotukset opillisten asioiden tärkeydestä. Yhdet ovat kasvaneet yhdenlaisen uskonnollisen tradition piirissä, toiset toisenlaisen. Etenkin isommissa paikallisseurakunnissa voi olla hyvinkin monenlaisia kristittyjä, joiden mielipiteet kolahtelevat toisiaan vasten ja aiheuttavat riitaa ja etääntymistä. Meidän pitää siis löytää joitakin ehtoja, joiden tulee täyttyä itseään kristityksi kutsuvassa ihmisessä, jotta voimme tietää tuleeko meidän olla yhtä tämän kanssa vai karttaa tätä. Emme nimittäin saa harhaopin antaa vaikuttaa itseemme, mutta emme myöskään saa luoda turhaa hajaannusta seurakunnan keskelle, mitä harrastetaankin aivan liian paljon!

Ehdottaisin kriteeriksi sen, että meidän tulee välttää "kristittyä", joka

• tieten tahtoen elää synnissä välittämättä Jumalan Sanasta
• tahallisesti ajaa toisia syntiin esimerkillään ja puheillaan
• tiedostaen opettaa kristinuskon keskeistä sanomaa vastaan (Jumalan olemus, luominen, syntiinlankeemus, pelastus, uusi elämä Kristuksessa jne.)
• joka tahallisesti vastustaa evankeliumin leviämistä ja Jumalan valtakunnan eteenpäin menemistä

Kaikkien muiden kristittyjen kanssa meidän tulisi olla yhtä niin kuin Isä ja Poika ovat yhtä. Me emme saa antaa pienten ja mitättömien asioiden erottaa meitä toisistamme! Meidän tulee rikkoa kaikenlaiset seurakuntaa hajaannuttavat muurit Jeesuksen nimessä, jotta voimme palvella Jumalaa ja kirkastaa Hänen nimeään ja  tuoda julki Hänen valtakuntaansa täällä maan päällä. Maailmanlaajuinen seurakunta olisi paljon voimallisempi, jos ihmiset (ja mitkä lie henkivallat) eivät olisi pystyttäneet muureja erilaisten oikeasti kristillisten kirkkokuntien ja tunnustuskuntien välille. Tähän loppuun sopii hyvin Paavalin kirjoittama viisaus:

"Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne." (2. Kor.13:11)

Asento! Lepo! Asento!!!

Kaksi viikkoa sitten puin ylleni Suomen Puolustusvoimien ihastuttavan kesäisen kurkkusalaattivaatetuksen ja pääsin nyt viikonloppuna ensimmäiselle lomalleni. Niin, nyt edessäni on  siis mitä ilmeisimmin vuoden kestävä isänmaallinen palvelus Tikkakosken ilmasotakoulussa (josta siis tj 350). Ilmoitan tästä siitä syystä, että palvelukseni aikana en todennäköisesti kykene kirjoittamaan blogitekstejä niin usein kuin normaalisti - viikonloput kun tuntuvat olevan niin ihmeen lyhyitä, enkä ole vielä päässyt koneen ääreen kasarmilla ollessani. 

Pyrin kuitenkin silloin tällöin julkaisemaan joitakin ajatuksia, joita varmasti syntyy huolimatta ehkä hieman epäinspiroivasta ympäristöstä :P Ainakin seuraavan tekstin aihe on jo mielessä.

Siunausta teidän kesiinne, rakkaat lukijat!

Lepo! 

Ps. Minulla ei ole koskaan ollut näin lyhyttä tukkaa kuin nyt - olin varsin tuuheatukkainen jo syntyessänikin :D

Sopimus Saatanan kanssa

Hyvä lukija, saanko kysyä sinulta muutaman suoran kysymyksen, joihin toivon sinun vastaavan rehellisesti omassa pääkopassasi? Oletko valmis? Selvä on, täältä tulee:

Oletko joskus ajatellut olevasi arvoton? Onko sinusta tuntunut, ettei kukaan rakasta sinua? Onko mieleesi juolahtanut, ettei Jumala voi koskaan kuulla rukouksiasi? Oletko joskus luullut, että synnin tekeminen antaisi sinulle jotain, mitä kaipaat? Entä luuletko olevasi muita parempi? Luuletko voivasi ansaita pelastuksen teoillasi? Oletko ivaillut jotain ihmistä hänen lankeemustensa vuoksi? Oletko jakanut Jeesukseen uskovat eri kuppikuntiin eli harjoittanut lahkohenkisyyttä? Oletko ollut katkera jollekulle? Oletko levittänyt jostakusta perättömiä valheita? Oletko uskonut valheen totuuden sijaan?

En jaksa kirjoittaa enempää kysymyksiä, eikä äskeisen listan idea olekaan olla tyhjentävä. Mutta jos sinä, arvon lukija, voit vastata myöntävästi edes yhteen edellä mainituista kysymyksistä, olet jo tehnyt sopimuksen Saatanan kanssa. Tällä tarkoitan sitä, että olet sallinut joko tiedostaen tai tiedostamatta jonkin valheen pesiytyä ajatuksiisi. Myönnän, että minä olen tehnyt niin moneen kertaan ja tiedän, että se on aiheuttanut kärsimystä niin itselleni kuin lähimmäisillenikin. Kirjoitankin tämän tekstin siksi, että sinä ja minä voisimme edes jotenkin oppia välttämään sopimusten tekemistä kavalan vihollisemme kanssa.

"-- hän on valehtelija ja valheen isä." (Joh. 8:44)

Saatana on valheen isä. Hänen suustaan tulee silkkaa valhetta tai korkeintaan todelta kuulostavia asioita, jotka johtavat syvemmälle valheeseen. Ainiin, unohdin mainita, että Saatana on aivan oikeasti olemassa! Hän ei ole vain jokin epämääräinen voiman pimeä puoli, negatiivinen energia tai paha ajatus, vaan todellinen ja  elävä langennut enkeliruhtinas, ajatteleva ja toimiva persoona ja kerrassaan jäätävä vihollinen, joka vaikuttaa meidän keskellämme. Noniin, eli tälläinen vakavasti otettava vastustaja pyrkii saamaan meidät nielemään valheita Jumalasta, itsestämme ja lähimmäisistämme, koska hän vihaa sielunsa kyllyydestä Jumalaa, meitä ja lähimmäisiämme. Saatanan ensisijainen tehtävä on romuttaa kaikki, mitä Jumala on luonut, tappaa kaikki, jotka Jumala on tehnyt eläviksi, saastuttaa kaiken, minkä Jumala on tehnyt puhtaaksi ja niin edelleen ja näin edelleen. Jos Saatana saa meidät uskomaan valheen, on hän onnistunut tehtävässään tärvellä jotakin Jumalan luomaa. Jos uskot Saatanan valheita, toimit siis ainakin siinä tietyssä asiassa Saatanan pelinappulana. Esimerkiksi jos levität valheellisia huhuja uskonsisaruksistasi, olet Saatanan asialla repimässä Jumalan luomaa seurakuntayhteyttä. Tämä on vakavaa. 

"Hänen juonensa me kyllä tiedämme" (2. Kor. 2:11)

Paavali sanoo, että me tiedämme Saatanan juonet, tai niin kuin vanha käännös asian ilmaisee: "Hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat". Meillä on siis mahdollisuus urkkia tietoa vihollisemme ovelista sotataktiikoista hyödyntämällä taivaallista tiedustelupalvelua eli Raamattua. Raamattu paljastaa monia Saatanan klassikkokikkoja, jotka ovat toimineet jo aikojen alusta asti ja ovat tänäkin päivänä kuolettavan tappavia. Yksi näistä klassikoista on: "Onko Jumala todella sanonut, että..." Tällä hän haluaa saattaa meidät kyseenalaistamaan Jumalan Sanan ja näin lietsoa meissä epäuskoa. Toinen klassikkovalhe on se, että Saatana lupaa antaa meille jotakin kivaa, jos teemme hänelle jonkin tietyn palveluksen. Jeesus sai kuulla erämaassa: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua". Tätä valheiden listaa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta viimeisenä esimerkkinä haluan kuitenkin mainita kenties kaikkein kavalimman valheen, jota Saatana käyttää erityisesti meitä uskovia vastaan. Se on se, kun Saatana pyrkii uskottelemaan meille, että synti, jota teemme, onkin Jumalan tahto. Esimerkiksi: "On hyvä, ettet ole tekemisissä jumalattomien ihmisten kanssa. Hehän voisivat saattaa sinut synnin tekoon."

Pelkkä Raamatun pelkkä lukeminen ei kuitenkaan auta meitä. Tarvitsemme Pyhän Hengen johdatusta, jotta huomaamme ne tilanteet, joissa meinaamme uskoa valheisiin ja tietenkin tarvitsemme Pyhää Henkeä, jotta ymmärrämme Raamatun ilmoituksen niin kuin Jumala on sen tarkoittanut ymmärrettäväksi. On tärkeää rukoilla Jumalaa avamaan sydämen silmät ja korvat aistimaan, milloin ollaan tekemisissä saatanallisten valheiden kanssa, jotta voimme niitä vastustaa.

"Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä" (Jaak. 4:7)

Meillä ei siis ole apunamme ainoastaan tiedustelupalvelua, jolla voimme urkkia tietoa Saatanasta ja hänen taktiikoistaan, vaan meillä on myös niin järeät aseet, että itsensä Saatanan täytyy paeta meitä. Ajattele! Nämä aseet ovat Jumalan Sana, Pyhän Hengen voima ja Jeesuksen Kristuksen nimessä oleva auktoriteetti, jotka kaikki on annettu meidän käyttöömme, jotka olemme saaneet uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen sovitustyön ansiosta ja syntyneet uudesti ylhäältä. Emme siis itsessämme voi vastustaa Saatanaa, sillä hän on kaikista luoduista voimallisin. Jos uskot voivasi päihittää hänet omine nokkinesi, niin aloitapa vaikka painimalla täysikasvuisen norsun kanssa ja mieti sen jälkeen asiaa uudestaan. Jumala on kuitenkin antanut meille TÄYSIN SUVEREENIN AUKTORITEETIN Saatanan yli! Kun me vastustamme Paholaista Jeesuksen nimessä, hänen TÄYTYY väistyä. Hänellä ei ole mitään tsäänssejä jäädä taistelemaan, vaan hän pakenee eli lakkaa ahdistamasta meitä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? No, jos itse huomaan, että mieleeni pyrkii valheellinen tai paha ajatus, lausun tilanteen salliessa joko ääneen tai äänettömästi seuraavat sanat: "Jeesuksen nimessä otan tämän ajatuksen vangiksi ja tuon sen kuuliaiseksi Jumalalle!" Vastustan siis Jeesuksen nimessä Saatanan hyökkäystä ja tuon ajatuksen Jumalalle, jolloin Hän puhdistaa ajatusmaailmani mahdolliselta saastutukselta ja ajatukseni ovat taas kuuliaiset Jumalalle. Toinen käytännön vaihtoehto voi olla vaikka Raamatun jakeiden lausuminen ääneen hyökkäyksen hetkellä. Jeesus vastusti Saatanaa erämaassa juuri sitatoimalla pyhiä kirjoituksia, jonka vaikutuksesta Saatana lakkasi ahdistamasta Jeesusta.

Toki Saatana ahdistelee meitä koko loppu elämämme ajan uudestaan ja uudestaan, ja siksi meidän on  myös uudestaan ja uudestaan vastustettava häntä. Tämä voi tuntua puuduttavalta jankkaukselta, mutta kyllä elämä ilman Saatanan valheiden tuhoavaa vaikutusta on sen arvoista!

Olkaamme siis uskossamme lujia ja vastustakaamme rohkeasti Saatanaa ja hänen pimeyden voimiaan ylösnousseen Kuninkaamme, Jeesuksen Kristuksen mahtavassa nimessä! 

Meidän Jumalamme on kunnia, valta ja voima nyt ja iankaikkisesti

Aamen!

Jumalan Konsultointi- ja Tukipalvelu Oy

Monesti kuulee kerrottavan, kuinka ihmiset ovat eri tilanteissa kokeneet Jumalan johdattaneen heitä. Jotkut ovat esimerkiksi saaneet suoran vastauksen kinkkiseen ongelmaansa avaamalla Raamatun täysin umpimähkään jostakin sattumanvaraisesta kohdasta, eli niin sanotulla "peukkupaikalla". Joku toinen taas on saanut yllättävää opastusta elämänsä salaisiin ja henkilökohtaisiin asioihin täysin tuntemattomalta ihmiseltä, jonka ei pitäisi tietää niistä yhtikäs mitään. On myös eräitä, jotka ovat Jumalan luomakuntaa katsellessaan kokeneet valtavaa lohdutusta syvänkin masennuksen keskellä. Joku on myös saanut rukoillessaan erittäin yksityiskohtaisia ohjeita hankalan tilanteen selvittämiseen, mitkä ovat sitten jälkeenpäin osoittautuneet paljon paremmiksi kuin mitä rukoilija itse olisi koskaan keksinyt. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

On siis aivan selvää, niin Raamatun kuin ihmisten todistustenkin perusteella, että Jumala johdattaa, antaa neuvojaan, lohduttaa, vahvistaa ja kaikella tavalla auttaa ihmisiä. Kuitenkin hyvin monesti Jumala (kuten maallisetkin konsultointipalvelut) odottaa, että me ensin pyydämme Häneltä apua, ennen kuin Hän tarjoaa luotettavaa konsultointi- ja tukipalveluaan, ja siksi kirjoitankin tämän tekstin - jotta mahdollisimman monet sitä palvelua hyödyntäisivät.

Raamattu on täynnä suuria Jumalan miehiä ja naisia, jotka ovat elämänsä eri tilanteissa kysyneet ensin Jumalalta neuvoa ennen kuin ovat sohineet omassa viisaudessaan. Otetaan esimerkiksi Israelin ja Juudan kuningas Daavid, joka eli vuosina 1040-970 e.Kr. Daavidia pidetään Israelin (ja Juudan) historian mahtavimpana kuninkaana, sillä hän laajensi ja vahvisti Israelin reviriiä tehden voitokkaita sotaretkiä kokeneen armeijansa kanssa ja toi näin myös vaurautta kansalle. Kyllä, hän teki paljon muutakin kuin löi Goljatin! Daavidia myös ylistetään yhä juutalaisten keskuudessa hänen jumalanpelkonsa vuoksi, ei nimittäin ole koskaan ollut yhtä hurskasta kuningasta kuin hän.

Mikä siis oli Daavidin menestyksen salaisuus? Nokkeluus? Hyvä kunto? Laaja yleissivistys? Cooli lookki? Ehei. Daavid menestyi kaikessa, mihin hän ryhtyi, koska hän kuunteli Jumalan opastusta ennen kuin ryhtyi mihinkään. Aina ennen sotaretkiään Daavid kysyi Jumalalta tulisiko hänen ylipäänsä lähteä sotaan. Jos Jumalan vastaus oli myöntävä, Daavid lähti; jos vastaus oli kieltävä, Daavid ei lähtenyt. Monesti Daavid sai myös tarkkoja strategisia neuvoja Jumalalta, kuinka voittaa vihollinen mahdollisimman ylivoimaisesti.

Evankeliumeissa ilmoitetaan, kuinka Jeesus meni tapansa mukaan hiljaisuuteen rukoilemaan Isää (esim. Matt. 14:23). Vaikka Jeesus oli ja on Jumalan Poika ja totinen Jumala, Hänen tuli säännöllisesti olla Isää lähellä ja pyytää tältä neuvoa, koska Jeesus oli myös 100% ihminen. Jos siis jopa Herramme Jeesus antaa käytöksellään meille tälläisen esimerkin, niin eikö meidän 100% ihmisten ja 0% Jumalten tulisi paljon ennemmin tukeutua Jumalan täydelliseen viisauteen?
Edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita, että meistä pitäisi tulla hulluja. On esimerkiksi hullua kuvitella, että Jumala antaisi jokaiseen tilanteeseen tarkan vastauksen, tai  vastausta ylipäänsä. "Herra, minkä paidan laitan tänään päälleni?" "Lisäänkö keittoon vielä hiukan paprikajauhetta, Jumala?" "Isä, pitäisikö minun leikata kynnet ennen kuin pesen hampaani vai toisin päin?" Toki Jumala voi antaa yllättävänkin arkiselta tuntuvan opastuksen, joka sitten johtaa johonkin mahtavaan. Joku saattaa esimerkiksi kokea kehotusta kulkea poikkeuksellista tietä työpaikalleen ja "sattuu" samalla tilanteeseen, jossa hän saa pelastaa ihmishengen. Mutta yleisesti näissä arkisissa kysymyksissä oman järjen käyttö on vähintäänkin sallittua.

Jumalan vastaus saattaa tulla hyvinkin yllättävällä tavalla. Se saattaa olla niin erikoinen ja odottamaton, ettemme edes tulkitse sitä Hänen puheekseen. Tästä hyvänä esimerkkinä voisi mainita 4. Mooseksen kirjan Bileamin ja hänen "neuvokkaan" aasinsa. Kukapa olisi arvannut, että maailmankaikkeuden kuningas puhuisi aasin kautta! Itse ainakin monesti haluaisin kuulla Jumalan äänen järähtävän taivaasta tai saada mahtavan viestin suoraan Jumalan enkeliltä, mutta eipä näin ole vielä päässyt käymään. Sen sijaan, Jumala on puhunut minulle muiden ihmisten kautta, elokuvien kautta, Muumi-kirjan sivuilta ja tietenkin Raamattua lukiessani. Meidän tulee olla herkkiä ja vastaanottavaisia kuulemaan Jumalan ääntä erilaisissa tilanteissa, mutta ei tietenkään hulluja niin kuin edellä mainitsin.

On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että Jumala ei koskaan puhu omaa Sanaansa eli Raamattua vastaan. Jos luulet tavalla tai toisella kuulleesi Jumalan kehoitusta tai opastusta, tutki sitä ensin Raamatun ääressä, sillä se on Jumalan muuttumaton ja täydellinen ilmoitus. Jos saamasi viesti on Raamatun vastainen, älä ota sitä todesta. Jos se on Raamatun mukainen, älä kuitenkaan heti säntää sen toteuttamiseen, varsinkaan jos kyseessä on elämän kannalta merkittävä asia. Voi olla hyvä jäädä miettimään viestiä hetken aikaa ja vaikka kysyä jonkun luotettavan ja kypsän uskovan mielipidettä (ja taas tutkia sitäkin Raamatun valossa). Tietty määrä varovaisuutta nimittäin pelastaa monilta virheiltä.

Vielä viimeisen asian haluan sanoa Jumalan tuki-ja konsultointipalvelusta. Se on se, ettemme välttämättä voi edes hyödyntää kyseistä palvelua, jos nimittäin elämme synnissä (Hes. 14:4). On aivan turha tulla Jumalan luo kyselemään neuvoa, jos tieten tahtoen sotii Jumalaa vastaan, sillä sitähän synnissä vaeltaminen on. Synnissä vaeltamisella Raamattu tarkoittaa jatkuvaa ja tahallista synnin tekemistä, sellaista josta ei edes pyritä parannuksen tekoon. Sellainen ei sovi kristitylle, eivätkä sellaiset ihmiset saa kokea elämässään Jumalan ihmeellistä opastusta.

Summa summarum, pyydetään siis Jumalan johdatusta ja opastusta terveeseen järkeen sopivissa tilanteissa, ja heijastetaan kaikkea saamaamme Raamatun ilmoitukseen. Muistetaan tutkia itseämme Jumalan Sanan äärellä ja pyydetään Pyhää Henkeä paljastamaan meidän asenteemme, jottei mikään olisi meidän ja Jumalan välillä.

"Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti" (Job 9:4)


"Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan." (Luuk 11:9)