Pelastava käsi

Jokainen ihminen - uskossa tai ei - tarvitsee pelastusta.  Raamatun mukaan pelastus tarkoittaa vapautumista tai siirtymistä tietystä asemasta toiseen: orjuudesta vapauteen, pimeydestä valkeuteen, kuolemasta elämään. Monet kohdat Raamatussa osoittavat, ettei ihminen pysty pelastamaan itse itseään, vaan on yhtä riippuvainen Jumalan armosta kuin veden varaan joutunut uimataidoton on riippuvainen pelastajan kädestä. 

"Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta"(Room. 3:23)

Kristillisen pelastusopin lähtökohta on, että jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja ansaitsee siksi kuoleman eli ikuisen erotuksen Jumalasta. (Room. 6:23) Ikävä kyllä moni väittää eläneensä niin hyvin, ettei ole koskaan tehnyt syntiä, eikä siksi tarvitse mitään joutavaa pelastusta. Jos olet yksi näistä "hyvistä kansalaisista" niin pyydän sinua vastaamaan rehellisesti seuraaviin kysymyksiin hiljaa mielessäsi: Oletko koskaan suutuspäissäsi nimitellyt ketään? Oletko koskaan katsonut naista tai miestä, joka ei ole aviopuolisosi, "sillä silmällä"? Edes ihan pieni vilkaisu? Entä oletko ikinä sepittänyt edes ihan pientä valkoista valhetta? Oletko lyönyt takaisin? Oletko mielessäsi lyönyt takaisin? Jeesus nimittäin opetti vuorisaarnassaan (Matt. 5:21-48), että kyseiset asiat, joita saattaisi pitää melko harmittomina, ovatkin kuolemanvakavia syntejä. Vaikka olisitkin voinut vastata kaikkiin edellisiin kysymyksiin kieltävästi, se ei olisi riittänyt, sillä Raamatun mukaan syntiä ei ole vain ne pahat asiat, joita olet tehnyt, vaan myös ne hyvät asiat, joita et ole tehnyt. Tästä esimerkkinä Jeesuksen vertaus lampaista ja vuohista (Matt. 25:31-46)

Meillä on siis yllämme ns. synnynnäinen kuolemantuomio, joka vain odottaa täytäntöönpanoa eli sitä väistämätöntä hetkeä, jona sydän pysähtyy ja elämä päättyy. Hukkuvalla ihmisellä ei ole muuta toivoa kuin pelastava käsi, joka riuhtaisisi hänet pois veden uppeluksista. Tämä pelastava käsi on nimeltään Jeesus Kristus. Hän on Jumalan poika ja itse Jumala, joka tuli maan päälle ihmisruumiissa ja samassa ruumiissa kantoi koko maailman synnin ristille ja hävitti sen lopullisesti kuolemallaan. Voit siis nakata kuolemantuomiosi Hänen niskaansa, jolloin sinun ei enää tarvitse pelätä muuten niin varmaa tuhoa. Kuulostaapa reilulta. Ai ei vai? No ei se olekaan, vaan silkkaa Jumalan armoa ja rakkautta. Minä ja sinä emme ansaitsisi pelastusta vähääkään, mutta rakastava Jumalamme haluaakin antaa sen lahjaksi - vastalahjaksi annamme tietenkin koko elämämme Hänen hyvään hoivaansa.

"Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha." (Kol. 3:5-6)

Uskovatkin tarvitsevat pelastusta. Kun olet antanut elämäsi Jeesukselle voit 101% varmuudella uskoa, että syntisi on anteeksi annettu, etkä joudu kadotukseen, vaan päinvastoin sinua odottaa ikuisuus Jumalan valtakunnassa eli taivaassa. Olet siis pelastunut synnin rangaistuksesta, mutta tarpeesi pelastukseen ei lopu siihen. Saatat nimittäin huomata edelleen tekeväsi samoja pahoja asioita kuin ennenkin: et millään pääse eroon jostakin synnillisestä tavasta, valehtelet, vihaat, kadehdit tai et osaa rakastaa lähimmäistäsi etkä itseäsi. Paavali ilmaisee asian näin: "En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa , mitä en tahdo" (Room. 7:19) Jos en pysty tekemään, mitä tahdon, olen siis jonkin tai jonkun muun vallassa. Juuri tästä on kyse - me uskovat tarvitsemme pelastusta synnin vallasta.


"Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää." (Room. 8:13)


Synnin valta on kirjaimellisesti kuolemanvakava asia. Kaikenlainen synti tuhoaa ihmistä ja vie aina vain kauemmaksi Jumalasta. Hoitamattomana synnillä on tapana kasvaa ja levitä kuin syöpäsolu - se muuttaa koko olemustamme ja luhistaa meidät säälittävään tilaan. Myös uskova voi "turtua" syntiin ja huomata pian tekevänsä kauheampia asioita kuin olisi koskaan voinut kuvitella. Loppujen lopuksi seurauksena on uskosta luopuminen ja sen seurauksena iänkaikkinen kuolema. Edelleenkin tilanne muistuttaa hukkuvaa ihmistä veden varassa - ainoa toivo on pelastava käsi, Kaikkivaltias Jumala. Se, mikä on meille mahdotonta, on tietenkin lasten leikkiä koko maailmankaikkeuden luoneelle Jumalalle. Miten syvällä ikinä olemmekaan synnin syövereissä, voi Jumalan Pyhä Henki nostaa meidät vapauteen. Sama Henki, joka herätti Kristuksen kuolleista, voi päästää sinut ja minut irti synnin kahleista. Meidän osamme tässäkin pelastuksessa on antautua rakastavan Jumalan edessä ja pyytää Häntä tekemään se, mitä me emme kertakaikkiaan osaa. Tutki elämääsi Raamatun valossa ja pyydä Jumalaa kuolettamaan se, mikä sotii Hänen Sanaansa vastaan. Tuntuu taatusti kipeältä luopua mukavilta tuntuvista asioista, joten ajattele sitä näin: Me olemme kaloja ja synti on ongenkoukun päässä heiluva mehukas mato. Jos puraiset matoa, jäät koukkuun kiinni ja sinusta tehdään kalapuikkoja. Hetkellinen nautinto koitui siis turmioksi. Sitäpaitsi Hyvä Jumala tarjoaa omilleen täysin koukuttomia, maailman mehukkaimpia matoja.

"Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään." (1. Moos. 6:5-6)

Synti on kaikkialla läsnä. Maailmalla soditaan lakkaamatta, lapsia käytetään hyväksi, omaisuuksia ryöstetään, ihmisiä syrjitään. Kaiken lisäksi Jumalan Pyhää Sanaa vääristellään ja pilkataan ja sen myötä totuudesta on tullut ikään kuin ihmisen itsensä vapaasti määriteltävä asia. Syntiä pitää suvaita, mutta Jumalan Sanaan perustuvia näkemyksiä Ei. Ihmisten synti kasvaa kasvamistaan. "Kehityksen" voi havaita hyvin lyhyelläkin aikavälillä - asenteet muuttuvat vuosi vuodelta jumalattomammiksi. Ajankohtaisena esimerkkinä kyseisestä muutoksesta on ihmisten käsitys avioliitosta ja seksistä. Synti saa aina vain enemmän jalansijaa tässä maailmassa, mitä meidän Pyhä Jumalamme ei voi sietää loputtomiin - jäätiköiden luojallakin kiehuu joskus yli.
     Koko kristinuskon historian ajan Jeesukseen uskovat ovat kaivaten odottaneet Herransa toista tulemista, joka pelastaisi heidät tästä, monesti hyvinkin ahdistavasta, maailmasta (ahdistava se on ainakin siihen verrattuna, mitä tuleman pitää), mutta onneksi loppu tulee pian! Vaikka emme ehtisikään nähdä sitä vielä elinvuosinamme, voimme kuitenkin iloita siitä, että eräänä päivänä Herramme Jeesus Kristus tuhoaa koko synnin olemassaolon ja luo kaiken uudeksi (Ilm. 21:5) 

Olemme siis pelastettuja synnin rangaistuksesta, ja meitä paraikaa pelastetaan synnin vallasta, ja kun kuolemme tai kun Jeesus saapuu takaisin ennen kuolemaamme, olemme myös pelastettuja synnin läsnäolosta. Silloin olemme kolmenkertaisesti pelastettuja!

Pelastajamme Jeesus Kristus elää! Eikö olekin suurenmoista?

Älä ole naulakko!

Muistat varmasti kertomuksen kristillisen seurakunnan ensimmäisestä marttyyristä, Stefanoksesta, joka piti kuuluisan viimeisen puolustuspuheensa juutalaisten Suuren Neuvoston edessä (Ap. t. 7:1-53), minkä jälkeen hänet raa'asti kivitettiin kuoliaaksi. Kertomuksessa käy myös ilmi, että eräs Saul-niminen nuorukainen avusti kivittäjiä pitämällä näiden vaatteista huolta, etteivät ne pölyttyisi metakassa tai ettei kukaan ottaisi niitä parempaan talteen (Ap. t. 7:58). Tässä tekstissä haluankin keskittyä juuri Saulin sinänsä viattomalta vaikuttavaan naulakon rooliin, joka kuitenkin Raamatun valossa on vähintään yhtä vakava synti kuin itse kivittäminen.

"Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin"  (Ap. t. 8:1)

 Saulin synti oli hiljainen hyväksyntä. Hän ei merkittävästi vaikuttanut tapahtuneeseen, sillä olisivathan neuvoston jäsenet saaneet Stefanoksen hengiltä ilman joutavaa vaateripustintakin. Kuitenkin Saul olisi voinut valita toisin; hän olisi voinut olla pitelemättä vaatteita. Kenties tuo pieni vastarinnan ele olisi rohkaissut ympärillä olevia ihmisiä yhtymään vastustukseen, jolloin sosiaalisen paineen puserruksessa kivittäjät olisivat jättäneet Stefanoksen rauhaan. Kerrotaanhan evankeliumeissakin, kuinka kansan suosio esti fariseuksia tappamasta Jeesusta (Mark. 12:12).

"He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia."  (Matt. 7:15)


On hälyyttävää, kuinka moni seurakuntalainen paljastuu Saulin kaltaiseksi naulakoksi juuri silloin, kun tarvittaisiin rohkeata vastarintaa, enkä nyt millään voi olla mainitsematta viime aikojen surullisen kuuluisaa homokeskustelua, joka on selvästi jakanut seurakunnan kahteen leiriin. Toisessa leirissä pidetään kiinni Jumalan Sanasta, kun taas toisessa ei. Ensimmäistä leiriä kutsutaan yleisessä mediassa ihmisvihaajien leiriksi ja jälkimmäistä suvaitsevaiseksi tai uudistusmieliseksi leiriksi. Ne, jotka haluaisivat pitää kiinni Sanasta, mutta paineen tullen pysyvät hiljaa luullen sen olevan kovinkin hurskas ratkaisu, ovat kuin opetuslapset, jotka Jeesuksen vangitsemisen yönä karkasivat kukin piiloon sotilaita (Mark. 14:50-52).

" Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi"  (Matt. 18:15)

Jeesuksen ohje on selvä: meillä on vastuu eksyneestä veljestä. Emme saa olla vaiti, vaan meidän tulee nuhdella häntä, jotta tämä katuisi tekojaan ja saisi syntinsä anteeksi. "Eksynyt veli" voi tarkoittaa niin uskovaa miestä kuin naista, paikallisseurakuntaa tai koko kristillistä seurakuntaa yhteensä. Nuhtelu ei ole sama kuin haukkuminen. Jeesus ei kehoittanut meitä nimittelemään ja nälvimään ketään, vaan rakkaudellisesti osoittamaan teon vääryys Raamattuun vedoten ja vakavasti kutsuen eksynyttä veljeä parannuksen tekoon. Esimerkiksi nyt kun näemme, että seurakunta on hyväksymässä sukupuolineutraalin avioliittolain, mikä on ilmiselvästi Jumalan tahdon vastaista, tulee meidän vakavasti ja kuuluvasti kehoittaa "eksynyttä veljeämme" kääntymään pois syntiin vievältä tieltä - kuitenkaan itse syntiä tekemättämme. 

"Seiskää lujina!"  (Ef. 6:14)

Jumala on asettanut kaikki Kristukseen uskovat taistelemaan pahaa vastaan. Meidän tehtävämme maan päällä on Jeesuksen nimessä ja Hänen pyhään ilmoitukseensa vedoten vastustaa kaikkea, mikä sotii Jumalan tarkoitusperiä vastaan (Ef. 6:10-20) ja julistaa valheen sijaan totuutta ja ilosanomaa Jeesuksesta (Mark. 16:15). Kristitylle on elintärkeätä opiskella Raamattua, sillä se ilmoittaa meille totuuden, jota vaalia ja pahuuden, jota karttaa. Sinä, rakas uskonveli tai- sisko, joka tiedät, mitä Jumala Sanassaan ilmoittaa, älä ole naulakko! Taistele kaikkea syntiä kuten homoutta vastaan, vaikka se maksaisi sinulle henkesikin. Sillä niin kuin Stefanoskin huomasi, Jumala on varannut uskollisille palvelijoilleen jotain, mikä on suurempaa kuin kaikki maanpäällinen loisto ja jotain, mikä on kaiken mahdollisen kohtaamasi kärsimyksen arvoista, ikuisen yhteyden rakastavan Jumalan kanssa:

"[Stefanos] sanoi "Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella"" (Ap. t. 7:56)


"Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni"  (Ap. t. 7:59)