Onko tuttua tekstiä? Tuttuudestaan huolimatta edellinen paatoksellinen lainaus oli vain mielikuvitukseni tuotetta, joka kyllä erehdyttävästi muistuttaa nykyaikaista uskontokriittistä "keskustelua". Tuomio sitä ja tuomio tätä. Sana "tuomio" on kaikkien huulilla, eivätkä uskovat ilmeisesti voi enää tuoda ainoatakaan mielipidettään julki, etteikö se olisi "tuomitsevaa". Minusta ihmisillä on mennyt tässä puurot ja kiisselit sekaisin.
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." (Matt. 7:1)
Jeesuksen varoitus tuomitsemisesta on saanut uskovat varpailleen, toiset vähän liiankin kanssa. Pitää olla tarkkana ettei vahingossakaan tuomitse ketään, jottei itse saisi tuomiota niskoilleen. Tämä on aivan totta, enkä voi sanoa siihen muuta kuin Amen! Mutta mitä sitten tarkoittaa tuomitseminen? Onko tuomitseminen sitä, että kerrotaan mitä lakikirjassa sanotaan? Tekeekö tuomari väärin, kun tämä lausuu rikolliselle lainmukaisen rangaistuksen. Maallinen tuomio on toki eriasia kuin hengellinen tuomitseminen, mistä niin kovasti keskustellaan, mutta samat terveen järjen periaatteet koskevat myös sitä. Eihän uskova tuomitse toista, kun hän sanoo, että Raamattussa kerrotaan: "Jokainen on syntiä tehnyt ja on Jumalan kirkkautta vailla". Ilmiselvästi se on Raamattu, joka julistaa ihmisen syntiseksi, eikä Raamatun lukija eli ihminen.
"Synnin palkka on kuolema" (Room. 6:23)
Oikeudenmukainen tuomio syntiselle on kuolema. Se ei tarkoita vain fyysistä kuolemaa, vaan ennen kaikkea ikuista kadotusta eli henkistä ja hengellistä kuolemaa. Jos siis haluamme tuomita syntisen, meidän tulee tappaa tämä, eikö vain? Synnin palkkahan on kuolema. Jeesus kuitenkin kieltää meitä tuomitsemasta ja yksi kymmenestä käskystäkin kieltää tappamisen. Emme siis saa tuomita eli antaa syntiselle tekojensa mukaan. Tuomitseminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö saisi julistaa Herran vannomaa tuomiota, joka kohtaa 100% varmuudella niitä ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen. Vaikeneminen olisi rakkaudetonta. Hyssyttely olisi välinpitämättömyyttä. Itse asiassa ansaitsisimme itse tuomion, jos emme julistaisi Herran tuomiota (ja tietenkin rakastavaa armoa) syntiselle, sillä olisimme tuolloin kieltäytyneet Kristuksen lähetyskäskystä.
" Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken." (Matt. 18:15)
Uskallan väittää, että varsin monella kristityllä (minut mukaan luettuna) on vaikeuksia tämän käskyn noudattamisessa. Emme joko koskaan uskalla ottaa asiaa puheeksi tai sitten teemme sen aivan liian päälle käyvästi. Jeesus kehoittaa meitä kohtaamaan synnissä elävän veljen rohkeasti, mutta hienotunteisesti ja mieluiten ihan private. Toki veli saattaa loukkaantua kaikesta ystävällisyydestäsikin huolimatta - kukapa haluaisi myöntää olevansa väärässä - mutta ainakin voit olla hyvällä omalla tunnolla, sillä olet juuri tehnyt ehkä kaikista rakkaudellisimman teon, mitä kukaan voi toiselle tehdä. Olet ohjannut veljen kuolemaan johtavalta tieltä takaisin Herran luokse.
Summa summarum: Älä tuomitse (siis sanan oikeassa mielessä), vaan julista Herran tuomiota ja armoa uskosta osattomille, jotta he kääntyisivät Hänen puoleensa. Älä tee hengellistä väkivaltaa uskovalle veljellesi/siskollesi, mutta pysy kuitenkin totuudessa ja nuhtele häntä rakkaudellisesti, jotta hän kääntyisi Herran puoleen.
"Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra" (Room. 12:19)
