"Tulta!"

Sinä olet sodassa. Etkä suinkaan ole sodan viaton siviiliuhri tai evakkopakolainen, vaan palvelet itse rintamalla aiheuttaen enemmän tai vähemmän vahinkoa vihollisesi leireissä. Olet sodassa, jossa Jumalan valtakunta käy kiivasta kamppailua maailman kanssa. Ensimmäistä armeijaa johtaa Jeesus Kristus, kun taas jälkimmäisen rivejä ruoskii Paholainen eli Saatana. Kummalla puolella olet?


"Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan" (Room. 8:7)

Ihminen on luonnostaan sodassa Jumalaa vastaan. Jokaisessa meissä asuu pahuus, ts. synti, joka pesii lihassamme eli langenneessa minässämme. Se saa meidät jo pienestä pitäen nappaamaan kaverin kädestä hiekkalapion ja parkumaan, kun isoveli saa yhtä astetta isomman pizzapalan omilla synttäreillään. Synti on se, joka saa meidät halveksimaan ja vahingoittamaan Jumalalle rakkaita ihmisiä. Synti on se, joka saa meidän nokkamme osoittamaan ylväästi kohti kattoa ja sanomaan: "Minä en tarvitse Jumalaa!" Kuinka syntinen ihminen voisikaan olla Jumalan kanssa? Pimeys ja valo eivät voi olla samassa tilassa, puhumattakaan että ne olisivat sovussa keskenään. Sen tähden, arvoisa lukija, Jeesus Kristus tuli alas maailmaan! Hän kuoli sinun ja minun edestä ristillä, jotta voisimme Häneen uskomalla vapautua synnistä ja päästä ikuiseen pelastukseen.

"Minä olen voittanut maailman." (Joh. 16:33)

Jumala ja Saatana eivät ole tasaväkisiä kilpakumppaneita. He eivät ole kuin Kumpi ja Kampi tai Ying ja Yang, jotka mittelevät keskenään ikinä saavuttamatta voittoa. Ehei! Jumala on kuin vihainen setä sähkökärpäslätkän kanssa, ja Saatana taas suuntansa kadottanut kärpänen, joka yrittää epätoivoisesti lävistää kesämökin ikkunaa puskien sitä pienellä päällään. Niin kuin kärpäsen tappiosta on merkkinä käryävä raato mökin lattialla, samoin Saatanan tappiota julistaa risti Golgatalla. Jeesus nujersi Paholaisen vallan kertaheitolla kuollessaan ristillä ja noustessaan haudasta kolmantena päivänä. Kuolema oli Saatanan kavalin ase, mutta Jeesus näytti, että Hän on suurempi kuin kuolema, ja enemmänkin; Ylösnousemus ja Elämä. (Joh 11:25)


"Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä." (1. Piet. 5:8)

"Okei. Kuolema on siis voitettu. Nyt voidaan sit vetää lonkkaa!" Ei raamatun ilmoituksen mukaan ainakaan. Päinvastoin apostoli Pietari varoittaa meitä aktiivisesta vihollisesta, joka yrittää kellon ympäri tappaa meidät hengellisesti. Kuolema on kyllä voitettu, eikä kadotustuomio enää kohtaa meitä, ketkä uskomme Jeesukseen (Room. 8:1), mutta siinäpä se! Olemme pelastettuja niin kauan kuin uskomme Jeesukseen eli pysymme Kristuksessa. Saatana pyrkii valheillaan ja houkutuksillaan erottamaan meidät Kristuksesta, jolloin ennemmin tai myöhemmin siirrymme takaisin Paholaisen riveihin. Sota on voitettu. Saatana on voitettu. Sinä olet voittaja, kunhan pysyt Voittajan puolella!

"Te, Herran palvelijat, luottakaa Herraan! Hän on teidän turvanne ja kilpenne." (Ps. 115:11)

Maailman pahuus kasvaa päivä päivältä. Se kerää voimiaan kuin Sauron viimeistä sotaretkeään varten Keskimaata vastaan. Kuinka pieni ja onneton onkaan ihminen tuon valtavan armeijan edessä? Kuinka kukaan voisikaan vastustaa niin käsittämätöntä vihaa? Ainoa toivomme on luottaa Herraan. Ainoastaan Herra voi suojella meitä maailman pahuudelta. Ainoastaan Herra voi tuoda meille voiton. Jeesus on voittaja!

"Ei ketään saa tuomita!"

"Aina ne uskovaiset on tuomitsemassa muita. Ei ketään saa tuomita siksi, että rakastaa samaa sukupuolta olevaa henkilöä. Eihän rakkautta voi koskaan olla liikaa! Tuomitsevan puheen on kertakaikkiaan loputtava! Mikä oikeus niillä on tuomita toisia!?"
Onko tuttua tekstiä? Tuttuudestaan huolimatta edellinen paatoksellinen lainaus oli vain mielikuvitukseni tuotetta, joka kyllä erehdyttävästi muistuttaa nykyaikaista uskontokriittistä "keskustelua". Tuomio sitä ja tuomio tätä. Sana "tuomio" on kaikkien huulilla, eivätkä uskovat ilmeisesti voi enää tuoda ainoatakaan mielipidettään julki, etteikö se olisi "tuomitsevaa". Minusta ihmisillä on mennyt tässä puurot ja kiisselit sekaisin.


"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." (Matt. 7:1)
Jeesuksen varoitus tuomitsemisesta on saanut uskovat varpailleen, toiset vähän liiankin kanssa. Pitää olla tarkkana ettei vahingossakaan tuomitse ketään, jottei itse saisi tuomiota niskoilleen. Tämä on aivan totta, enkä voi sanoa siihen muuta kuin Amen! Mutta mitä sitten tarkoittaa tuomitseminen? Onko tuomitseminen sitä, että kerrotaan mitä lakikirjassa sanotaan? Tekeekö tuomari väärin, kun tämä lausuu rikolliselle lainmukaisen rangaistuksen. Maallinen tuomio on toki eriasia kuin hengellinen tuomitseminen, mistä niin kovasti keskustellaan, mutta samat terveen järjen periaatteet koskevat myös sitä. Eihän uskova tuomitse toista, kun hän sanoo, että Raamattussa kerrotaan: "Jokainen on syntiä tehnyt ja on Jumalan kirkkautta vailla". Ilmiselvästi se on Raamattu, joka julistaa ihmisen syntiseksi, eikä Raamatun lukija eli ihminen. 


"Synnin palkka on kuolema" (Room. 6:23)


Oikeudenmukainen tuomio syntiselle on kuolema. Se ei tarkoita vain fyysistä kuolemaa, vaan ennen kaikkea ikuista kadotusta eli henkistä ja hengellistä kuolemaa. Jos siis haluamme tuomita syntisen, meidän tulee tappaa tämä, eikö vain? Synnin palkkahan on kuolema. Jeesus kuitenkin kieltää meitä tuomitsemasta ja yksi kymmenestä käskystäkin kieltää tappamisen. Emme siis saa tuomita eli antaa syntiselle tekojensa mukaan. Tuomitseminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö saisi julistaa Herran vannomaa tuomiota, joka kohtaa 100% varmuudella niitä ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen. Vaikeneminen olisi rakkaudetonta. Hyssyttely olisi välinpitämättömyyttä. Itse asiassa ansaitsisimme itse tuomion, jos emme julistaisi Herran tuomiota (ja tietenkin rakastavaa armoa) syntiselle, sillä olisimme tuolloin kieltäytyneet Kristuksen lähetyskäskystä.

" Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken." (Matt. 18:15)


Uskallan väittää, että varsin monella kristityllä (minut mukaan luettuna) on vaikeuksia tämän käskyn noudattamisessa. Emme joko koskaan uskalla ottaa asiaa puheeksi tai sitten teemme sen aivan liian päälle käyvästi. Jeesus kehoittaa meitä kohtaamaan synnissä elävän veljen rohkeasti, mutta hienotunteisesti ja mieluiten ihan private. Toki veli saattaa loukkaantua kaikesta ystävällisyydestäsikin huolimatta - kukapa haluaisi myöntää olevansa väärässä - mutta ainakin voit olla hyvällä omalla tunnolla, sillä olet juuri tehnyt ehkä kaikista rakkaudellisimman teon, mitä kukaan voi toiselle tehdä. Olet ohjannut veljen kuolemaan johtavalta tieltä takaisin Herran luokse.

Summa summarum:  Älä tuomitse (siis sanan oikeassa mielessä), vaan julista Herran tuomiota ja armoa uskosta osattomille, jotta he kääntyisivät Hänen puoleensa. Älä tee hengellistä väkivaltaa uskovalle veljellesi/siskollesi, mutta pysy kuitenkin totuudessa ja nuhtele häntä rakkaudellisesti, jotta hän kääntyisi Herran puoleen.


"Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra" (Room. 12:19)
 



 

Pelastava käsi

Jokainen ihminen - uskossa tai ei - tarvitsee pelastusta.  Raamatun mukaan pelastus tarkoittaa vapautumista tai siirtymistä tietystä asemasta toiseen: orjuudesta vapauteen, pimeydestä valkeuteen, kuolemasta elämään. Monet kohdat Raamatussa osoittavat, ettei ihminen pysty pelastamaan itse itseään, vaan on yhtä riippuvainen Jumalan armosta kuin veden varaan joutunut uimataidoton on riippuvainen pelastajan kädestä. 

"Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta"(Room. 3:23)

Kristillisen pelastusopin lähtökohta on, että jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja ansaitsee siksi kuoleman eli ikuisen erotuksen Jumalasta. (Room. 6:23) Ikävä kyllä moni väittää eläneensä niin hyvin, ettei ole koskaan tehnyt syntiä, eikä siksi tarvitse mitään joutavaa pelastusta. Jos olet yksi näistä "hyvistä kansalaisista" niin pyydän sinua vastaamaan rehellisesti seuraaviin kysymyksiin hiljaa mielessäsi: Oletko koskaan suutuspäissäsi nimitellyt ketään? Oletko koskaan katsonut naista tai miestä, joka ei ole aviopuolisosi, "sillä silmällä"? Edes ihan pieni vilkaisu? Entä oletko ikinä sepittänyt edes ihan pientä valkoista valhetta? Oletko lyönyt takaisin? Oletko mielessäsi lyönyt takaisin? Jeesus nimittäin opetti vuorisaarnassaan (Matt. 5:21-48), että kyseiset asiat, joita saattaisi pitää melko harmittomina, ovatkin kuolemanvakavia syntejä. Vaikka olisitkin voinut vastata kaikkiin edellisiin kysymyksiin kieltävästi, se ei olisi riittänyt, sillä Raamatun mukaan syntiä ei ole vain ne pahat asiat, joita olet tehnyt, vaan myös ne hyvät asiat, joita et ole tehnyt. Tästä esimerkkinä Jeesuksen vertaus lampaista ja vuohista (Matt. 25:31-46)

Meillä on siis yllämme ns. synnynnäinen kuolemantuomio, joka vain odottaa täytäntöönpanoa eli sitä väistämätöntä hetkeä, jona sydän pysähtyy ja elämä päättyy. Hukkuvalla ihmisellä ei ole muuta toivoa kuin pelastava käsi, joka riuhtaisisi hänet pois veden uppeluksista. Tämä pelastava käsi on nimeltään Jeesus Kristus. Hän on Jumalan poika ja itse Jumala, joka tuli maan päälle ihmisruumiissa ja samassa ruumiissa kantoi koko maailman synnin ristille ja hävitti sen lopullisesti kuolemallaan. Voit siis nakata kuolemantuomiosi Hänen niskaansa, jolloin sinun ei enää tarvitse pelätä muuten niin varmaa tuhoa. Kuulostaapa reilulta. Ai ei vai? No ei se olekaan, vaan silkkaa Jumalan armoa ja rakkautta. Minä ja sinä emme ansaitsisi pelastusta vähääkään, mutta rakastava Jumalamme haluaakin antaa sen lahjaksi - vastalahjaksi annamme tietenkin koko elämämme Hänen hyvään hoivaansa.

"Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha." (Kol. 3:5-6)

Uskovatkin tarvitsevat pelastusta. Kun olet antanut elämäsi Jeesukselle voit 101% varmuudella uskoa, että syntisi on anteeksi annettu, etkä joudu kadotukseen, vaan päinvastoin sinua odottaa ikuisuus Jumalan valtakunnassa eli taivaassa. Olet siis pelastunut synnin rangaistuksesta, mutta tarpeesi pelastukseen ei lopu siihen. Saatat nimittäin huomata edelleen tekeväsi samoja pahoja asioita kuin ennenkin: et millään pääse eroon jostakin synnillisestä tavasta, valehtelet, vihaat, kadehdit tai et osaa rakastaa lähimmäistäsi etkä itseäsi. Paavali ilmaisee asian näin: "En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa , mitä en tahdo" (Room. 7:19) Jos en pysty tekemään, mitä tahdon, olen siis jonkin tai jonkun muun vallassa. Juuri tästä on kyse - me uskovat tarvitsemme pelastusta synnin vallasta.


"Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää." (Room. 8:13)


Synnin valta on kirjaimellisesti kuolemanvakava asia. Kaikenlainen synti tuhoaa ihmistä ja vie aina vain kauemmaksi Jumalasta. Hoitamattomana synnillä on tapana kasvaa ja levitä kuin syöpäsolu - se muuttaa koko olemustamme ja luhistaa meidät säälittävään tilaan. Myös uskova voi "turtua" syntiin ja huomata pian tekevänsä kauheampia asioita kuin olisi koskaan voinut kuvitella. Loppujen lopuksi seurauksena on uskosta luopuminen ja sen seurauksena iänkaikkinen kuolema. Edelleenkin tilanne muistuttaa hukkuvaa ihmistä veden varassa - ainoa toivo on pelastava käsi, Kaikkivaltias Jumala. Se, mikä on meille mahdotonta, on tietenkin lasten leikkiä koko maailmankaikkeuden luoneelle Jumalalle. Miten syvällä ikinä olemmekaan synnin syövereissä, voi Jumalan Pyhä Henki nostaa meidät vapauteen. Sama Henki, joka herätti Kristuksen kuolleista, voi päästää sinut ja minut irti synnin kahleista. Meidän osamme tässäkin pelastuksessa on antautua rakastavan Jumalan edessä ja pyytää Häntä tekemään se, mitä me emme kertakaikkiaan osaa. Tutki elämääsi Raamatun valossa ja pyydä Jumalaa kuolettamaan se, mikä sotii Hänen Sanaansa vastaan. Tuntuu taatusti kipeältä luopua mukavilta tuntuvista asioista, joten ajattele sitä näin: Me olemme kaloja ja synti on ongenkoukun päässä heiluva mehukas mato. Jos puraiset matoa, jäät koukkuun kiinni ja sinusta tehdään kalapuikkoja. Hetkellinen nautinto koitui siis turmioksi. Sitäpaitsi Hyvä Jumala tarjoaa omilleen täysin koukuttomia, maailman mehukkaimpia matoja.

"Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään." (1. Moos. 6:5-6)

Synti on kaikkialla läsnä. Maailmalla soditaan lakkaamatta, lapsia käytetään hyväksi, omaisuuksia ryöstetään, ihmisiä syrjitään. Kaiken lisäksi Jumalan Pyhää Sanaa vääristellään ja pilkataan ja sen myötä totuudesta on tullut ikään kuin ihmisen itsensä vapaasti määriteltävä asia. Syntiä pitää suvaita, mutta Jumalan Sanaan perustuvia näkemyksiä Ei. Ihmisten synti kasvaa kasvamistaan. "Kehityksen" voi havaita hyvin lyhyelläkin aikavälillä - asenteet muuttuvat vuosi vuodelta jumalattomammiksi. Ajankohtaisena esimerkkinä kyseisestä muutoksesta on ihmisten käsitys avioliitosta ja seksistä. Synti saa aina vain enemmän jalansijaa tässä maailmassa, mitä meidän Pyhä Jumalamme ei voi sietää loputtomiin - jäätiköiden luojallakin kiehuu joskus yli.
     Koko kristinuskon historian ajan Jeesukseen uskovat ovat kaivaten odottaneet Herransa toista tulemista, joka pelastaisi heidät tästä, monesti hyvinkin ahdistavasta, maailmasta (ahdistava se on ainakin siihen verrattuna, mitä tuleman pitää), mutta onneksi loppu tulee pian! Vaikka emme ehtisikään nähdä sitä vielä elinvuosinamme, voimme kuitenkin iloita siitä, että eräänä päivänä Herramme Jeesus Kristus tuhoaa koko synnin olemassaolon ja luo kaiken uudeksi (Ilm. 21:5) 

Olemme siis pelastettuja synnin rangaistuksesta, ja meitä paraikaa pelastetaan synnin vallasta, ja kun kuolemme tai kun Jeesus saapuu takaisin ennen kuolemaamme, olemme myös pelastettuja synnin läsnäolosta. Silloin olemme kolmenkertaisesti pelastettuja!

Pelastajamme Jeesus Kristus elää! Eikö olekin suurenmoista?

Älä ole naulakko!

Muistat varmasti kertomuksen kristillisen seurakunnan ensimmäisestä marttyyristä, Stefanoksesta, joka piti kuuluisan viimeisen puolustuspuheensa juutalaisten Suuren Neuvoston edessä (Ap. t. 7:1-53), minkä jälkeen hänet raa'asti kivitettiin kuoliaaksi. Kertomuksessa käy myös ilmi, että eräs Saul-niminen nuorukainen avusti kivittäjiä pitämällä näiden vaatteista huolta, etteivät ne pölyttyisi metakassa tai ettei kukaan ottaisi niitä parempaan talteen (Ap. t. 7:58). Tässä tekstissä haluankin keskittyä juuri Saulin sinänsä viattomalta vaikuttavaan naulakon rooliin, joka kuitenkin Raamatun valossa on vähintään yhtä vakava synti kuin itse kivittäminen.

"Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin"  (Ap. t. 8:1)

 Saulin synti oli hiljainen hyväksyntä. Hän ei merkittävästi vaikuttanut tapahtuneeseen, sillä olisivathan neuvoston jäsenet saaneet Stefanoksen hengiltä ilman joutavaa vaateripustintakin. Kuitenkin Saul olisi voinut valita toisin; hän olisi voinut olla pitelemättä vaatteita. Kenties tuo pieni vastarinnan ele olisi rohkaissut ympärillä olevia ihmisiä yhtymään vastustukseen, jolloin sosiaalisen paineen puserruksessa kivittäjät olisivat jättäneet Stefanoksen rauhaan. Kerrotaanhan evankeliumeissakin, kuinka kansan suosio esti fariseuksia tappamasta Jeesusta (Mark. 12:12).

"He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia."  (Matt. 7:15)


On hälyyttävää, kuinka moni seurakuntalainen paljastuu Saulin kaltaiseksi naulakoksi juuri silloin, kun tarvittaisiin rohkeata vastarintaa, enkä nyt millään voi olla mainitsematta viime aikojen surullisen kuuluisaa homokeskustelua, joka on selvästi jakanut seurakunnan kahteen leiriin. Toisessa leirissä pidetään kiinni Jumalan Sanasta, kun taas toisessa ei. Ensimmäistä leiriä kutsutaan yleisessä mediassa ihmisvihaajien leiriksi ja jälkimmäistä suvaitsevaiseksi tai uudistusmieliseksi leiriksi. Ne, jotka haluaisivat pitää kiinni Sanasta, mutta paineen tullen pysyvät hiljaa luullen sen olevan kovinkin hurskas ratkaisu, ovat kuin opetuslapset, jotka Jeesuksen vangitsemisen yönä karkasivat kukin piiloon sotilaita (Mark. 14:50-52).

" Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi"  (Matt. 18:15)

Jeesuksen ohje on selvä: meillä on vastuu eksyneestä veljestä. Emme saa olla vaiti, vaan meidän tulee nuhdella häntä, jotta tämä katuisi tekojaan ja saisi syntinsä anteeksi. "Eksynyt veli" voi tarkoittaa niin uskovaa miestä kuin naista, paikallisseurakuntaa tai koko kristillistä seurakuntaa yhteensä. Nuhtelu ei ole sama kuin haukkuminen. Jeesus ei kehoittanut meitä nimittelemään ja nälvimään ketään, vaan rakkaudellisesti osoittamaan teon vääryys Raamattuun vedoten ja vakavasti kutsuen eksynyttä veljeä parannuksen tekoon. Esimerkiksi nyt kun näemme, että seurakunta on hyväksymässä sukupuolineutraalin avioliittolain, mikä on ilmiselvästi Jumalan tahdon vastaista, tulee meidän vakavasti ja kuuluvasti kehoittaa "eksynyttä veljeämme" kääntymään pois syntiin vievältä tieltä - kuitenkaan itse syntiä tekemättämme. 

"Seiskää lujina!"  (Ef. 6:14)

Jumala on asettanut kaikki Kristukseen uskovat taistelemaan pahaa vastaan. Meidän tehtävämme maan päällä on Jeesuksen nimessä ja Hänen pyhään ilmoitukseensa vedoten vastustaa kaikkea, mikä sotii Jumalan tarkoitusperiä vastaan (Ef. 6:10-20) ja julistaa valheen sijaan totuutta ja ilosanomaa Jeesuksesta (Mark. 16:15). Kristitylle on elintärkeätä opiskella Raamattua, sillä se ilmoittaa meille totuuden, jota vaalia ja pahuuden, jota karttaa. Sinä, rakas uskonveli tai- sisko, joka tiedät, mitä Jumala Sanassaan ilmoittaa, älä ole naulakko! Taistele kaikkea syntiä kuten homoutta vastaan, vaikka se maksaisi sinulle henkesikin. Sillä niin kuin Stefanoskin huomasi, Jumala on varannut uskollisille palvelijoilleen jotain, mikä on suurempaa kuin kaikki maanpäällinen loisto ja jotain, mikä on kaiken mahdollisen kohtaamasi kärsimyksen arvoista, ikuisen yhteyden rakastavan Jumalan kanssa:

"[Stefanos] sanoi "Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella"" (Ap. t. 7:56)


"Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni"  (Ap. t. 7:59)