"Jotta he yhtä olisivat"

Yksi raamatun tunnetuimmista ja lainatuimmista rukouksista on Jeesuksen ylipapillinen rukous eli jäähyväisrukous, jonka hän rukoili juuri ennen vangitsemistaan (Joh. 16). Tässä rukouksessa Jeesus muun muassa pyysi Isältä, että opetuslapset olisivat keskenään samalla tavalla yhtä kuin Jeesus ja Isä ovat yhtä. Tämä tarkoittaa aivan käsittämättömän valtavaa yhteyttä, jossa jaetaan KAIKKI ja ollaan täydellisessä rakkaudessa ja sovussa toisten kanssa (melkoinen pyyntö...)

Opetuslapset muodostivat tuon ajan kristillisen seurakunnan, josta voimmekin päätellä, että Jeesus tarkoitti rukouksellaan ei vain opetuslapsia, vaan koko globaalia seurakuntaa silloin ja kaikkina aikoina sen jälkeen. Eli Jeesus rukoili myös meidän puolestamme - hän rukoili että me nykyajan suomalaiset uskovat voisimme olla yhtä samalla ihmeellisellä tavalla kuin Jeesus ja Isä ovat yhtä.

Asiahan kuulostaa vallan yksinkertaiselta. Ollaan vaan kaikki uskovat yhtä niin homma skulaa moitteettomasti...eiks nii? Ikävä kyllä, asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Raamattu nimittäin moneen kertaan varoittaa meitä kaveraamasta tiettyjen ihmisten kanssa, mistä päästäänkin tekstini pääsanomaan: Mistä tietää kenen kanssa olla yhtä ja kenen kanssa ei?

"...jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan." (1. Kor. 5:11)

"Jos joku ei alistu siihen, mitä olemme tässä kirjeessä sanoneet, antakaa hänelle opetus älkääkä olko hänen kanssaan tekemisissä. " (2. Tess. 3:14)

Yllä on kaksi pätkää Paavalin kirjoittamista kirjeistä, joissa molemmissa hän varoittaa meitä sellaisista kristityistä, jotka eivät elä Jumalan tahdon mukaista elämää, eivätkä seuraa apostolista opetusta. Tässä onkin tärkeä muistaa, että Uusi Testamentti ei missään kohtaa kehoita meitä pitämään pesäeroa uskosta osattomiin * (kunhan emme luovu Jumalan periaatteista), vaan niihin, jotka väittävät olevansa Jumalan omia, mutta teoillaan ja asenteillaan sotivat Jumalan Sanaa vastaan. Jeesuskin osoitti suurta armoa ja lempeyttä "räikeitä" syntisiä kohtaan, kun taas monet fariseukset ja lainoppineet saivat kuulla kunniansa Jeesuksen suusta ja vitsasta. Kunpa uskovat lopettaisivat maailman tuomitsemisen! Motiivina Jeesuksella oli kuitenkin aina rakkaus - hän halusi, että Jumalan Sanasta vieraantuneet fariseukset kääntyisivät pahoilta teiltään ja etsisivät aidosti Jumalaa. Sama motiivi tulisi meilläkin olla, jos joskus päätämme harjoittaa kirkkokuria jotakuta kristittyä kohtaan.

*Huom! Raamattu kuitenkin varoittaa meitä menemästä naimisiin uskosta osattomien kanssa.

Missä siis menee raja? Miten tiedämme, milloin kristitty on siirtynyt tavanomaisesta ihmisluontoon kuuluvasta lankeilusta sellaiselle tielle, että meidän tulisi karttaa häntä? Jotkin tapaukset ainakin ovat aivan päivänselviä. Emme esimerkiksi voi harjoittaa uskovien yhteyttä mormonien kanssa, sillä heidän oppinsa sotii monia kristinuskon peruspilareita vastaan. Samaa pätee kaiken maailman New Age kristinuskoon, henkilöpalvontalahkoihin ja muihin, jotka poikkeavat raamatun perustavaa laatua olevista opetuksista. Mutta mikä tekee asiasta vaikean on ns. mitättömiltä kuulostavat asiat kuten:

• vauvakaste VS uskovien kaste
• naiset peittävät päänsä jumalanpalveluksissa VS eivät peitä
• verta saa syödä VS ei saa
• papin tärkeys VS yleinen pappeus

Kristillinen seurakunta on täynnä erilaisia ihmisiä (yllätys!), joilla kaikilla on omat painotukset opillisten asioiden tärkeydestä. Yhdet ovat kasvaneet yhdenlaisen uskonnollisen tradition piirissä, toiset toisenlaisen. Etenkin isommissa paikallisseurakunnissa voi olla hyvinkin monenlaisia kristittyjä, joiden mielipiteet kolahtelevat toisiaan vasten ja aiheuttavat riitaa ja etääntymistä. Meidän pitää siis löytää joitakin ehtoja, joiden tulee täyttyä itseään kristityksi kutsuvassa ihmisessä, jotta voimme tietää tuleeko meidän olla yhtä tämän kanssa vai karttaa tätä. Emme nimittäin saa harhaopin antaa vaikuttaa itseemme, mutta emme myöskään saa luoda turhaa hajaannusta seurakunnan keskelle, mitä harrastetaankin aivan liian paljon!

Ehdottaisin kriteeriksi sen, että meidän tulee välttää "kristittyä", joka

• tieten tahtoen elää synnissä välittämättä Jumalan Sanasta
• tahallisesti ajaa toisia syntiin esimerkillään ja puheillaan
• tiedostaen opettaa kristinuskon keskeistä sanomaa vastaan (Jumalan olemus, luominen, syntiinlankeemus, pelastus, uusi elämä Kristuksessa jne.)
• joka tahallisesti vastustaa evankeliumin leviämistä ja Jumalan valtakunnan eteenpäin menemistä

Kaikkien muiden kristittyjen kanssa meidän tulisi olla yhtä niin kuin Isä ja Poika ovat yhtä. Me emme saa antaa pienten ja mitättömien asioiden erottaa meitä toisistamme! Meidän tulee rikkoa kaikenlaiset seurakuntaa hajaannuttavat muurit Jeesuksen nimessä, jotta voimme palvella Jumalaa ja kirkastaa Hänen nimeään ja  tuoda julki Hänen valtakuntaansa täällä maan päällä. Maailmanlaajuinen seurakunta olisi paljon voimallisempi, jos ihmiset (ja mitkä lie henkivallat) eivät olisi pystyttäneet muureja erilaisten oikeasti kristillisten kirkkokuntien ja tunnustuskuntien välille. Tähän loppuun sopii hyvin Paavalin kirjoittama viisaus:

"Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne." (2. Kor.13:11)